Viktor Jansson - Muumipappa ja patsasmeri

Aloitetaan tämä päivitys sitaatilla.

Hämeenlinnan kaupungin nettisivuilta:

"Viktor Bernhardt (Faffan) Jansson syntyi 1.3.1886 Helsingissä ja kuoli 22.6.1958 Helsingissä. Jansson oli tuottelias kuvanveistäjä. Hän loi sankaripatsaita, muotokuvia, hautamuistomerkkejä, lyyrisiä veistoksia ja suihkukaivoja, joiden aiheina usein ovat pienet puttomaiset pojat ja merenneidot. Useimmille Janssonin ulkoilmaveistoksille on tyypillistä lyyrisyys, harmonia, kiinteämuotoisuus ja selkeä liikerytmin kuvaus. Lapset ja naisfiguurit olivat aiheita, joihin Jansson palasi jatkuvasti. Materiaalina oli usein marmori, mutta luontevimmillaan Jansson kuitenkin oli muovaillessaan savea. Parhaimman kuvan Viktor Janssonista henkilönä saa Tove Janssonin kirjoittamista kirjoista Kuvanveistäjän tytär ja Muumipappa ja meri.

Viktor Janssonin tunnetuimmat veistokset ovat Lahden vapaudenpatsas ja Tampereen vapaudenpatsas, molemmat vuodelta 1920,  ja Convolvulus vuodelta 1931 Kaisaniemen puistossa Helsingissä."

Itselle Janssonin tunnetuimmat teokset ovat Helsingistä, Esplanadin varrelta löytyvät suihkukaivoveistokset Hei vaan / Vapaakyyti ja Leikki II / Aallottaria, siinä ne nököttävät Espan lavan vieressä. Viktorin patsaita tutkaillessa en menekään kuvausjärjestyksessä vaan siinä järjestyksessä, missä patsaat on julkaistu / tehty.

Ensimmäisenä vuoron saa Helsingissä Eirassa seisova Taistelija, joka myös Valmis-nimellä tunnetaan. Patsas on vuodelta 1913. Yrmeän äijän nenä on kärsinyt vuosien varrella. Patsaan sijoittelu on hieman ihmeellinen, Villa Ensi -palvelutalon muurin kupeessa. Ei muuten, mutta kun kyseisen Villa Ensin pääoven molemmin puolin on niin hienot ja miellyttävät patsaat (niistä lisää tuonnempana), että muurin ulkopuolella, hieman takavasemmalla kyräilevä Taistelija on jopa hieman pelottava ilmestys. Ehkä patsaan alunperin tilanneella herrasmiehellä oli oma syynsä patsaan sijoittamiseen juuri tuohon kohtaan.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Taistelija on Viktor Janssonin varhaisimpia julkisia teoksia. Myös Valmis nimellä tunnetun veistoksen kipsiversio oli esillä Suomen Taiteilijain näyttelyssä 1911. Kipsityö sai jo tuolloin valtavasti kiitosta kriitikoilta, jotka kehuivat teosta näyttelyn parhaimmistoksi - voimakkaaksi ja uljaaksi urheilijan kuvaksi. Vuonna 1913 Uno Staudberg tilasi veistoksesta graniittisen version rakennuttamansa Ensi-sairaalan (myöh. Villa Ensi) rakennuksen edustalle, rakennusta ympäröivän muurin syvennykseen.

Graniitti oli vielä 1910-luvun julkisessa veistotaiteessa varsin harvinainen materiaali ja Janssonia kiitettiinkin erityisesti teknisestä taituruudesta ja liikkeen tallentamisesta vaikeaan materiaaliin. Veistoksen pystytyksen jälkeen kriitikko Heikki Tandefelt kuvaili hahmoa tuimaksi ja lannistumattomaksi vahdiksi, joka seisoo paikallaan valvomassa äideille ja lapsille pyhitetyn alueen rauhaa. Herooisen ja robustia lihasvoimaa korostavan Taistelija-veistoksen mallina oli tunnettu urheilumies, apulaispoliisimestari Kaarlo Soinio."

Toisena on vuorossa Tampereen yhtenä maamerkkinä seisova Vapaudenpatsas, joka hallitsee Hämeenkadun ja Hämeenpuistokadun risteystä vahvalla presenssillään. Korkean paaden nokassa seisova alaston mies, kohotetussa kädessään jättimäinen miekka. Ei voi olla kuin ihailematta muistomerkin mahtipontisuutta. Patsas pystytettiin vuonna 1921.

Tampereen taidemuseon nettisivuilta:

"Tampereen valtauksen muistomerkkikilpailun uusintakilpailun voittivat kuvanveistäjä Viktor Jansson ja arkkitehti Wäinö Palmqvist luonnoksellaan Victor. Teos kuvaa korkean graniittijalustan päällä seisovaa alastonta nuorta miestä. Oikeaan käteen on kuvattu koholla oleva miekka, vasen käsi puristuu nyrkkiin nuorukaisen katseen suuntautuessa oikealle. Teos tuo mieleen kreikkalaisia urheilijoita esittävät veistokset. Tampereen vapaudenpatsaan mallina on ollut teologian opiskelija Elias Simojoki, joka oli osallistunut vuonna 1918 sisällissotaan valkoisten puolella. Viktor Jansson löysi hänet mallikseen Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta.

Kaupunginvaltuusto julisti kilpailun sankarihautapatsaasta joulukuussa 1918. Kyseessä oli viimeinen valtuusto, jonka jäsenet oli valittu varallisuuden perusteella. Seuraavan vuoden alussa uusi kunnallislaki, joka perustui yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen, nosti vasemmiston kaupunginvaltuuston enemmistöksi. Vasemmisto yritti keskeyttää patsashankkeen ja asia vietiin kahdesti Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen asti. Vasemmistovaltuutetut pitivät muistomerkkiä sorron ja laittomuuden symbolina. Oikeisto puolestaan näki veistoksen muistomerkkinä isänmaan vapauttamisesta venäläisten ikeestä. Lopulta teos sai jäädä paikalleen Korkeimman Hallinto-oikeuden siunauksella vuonna 1923."

Seuraavana vuorossa on Kirkkonummen vanhan kirkon kupeessa sijaitseva Sigurdskårenin kaatuneiden muistomerkki. Eipä ole tästä patsaasta infoa löytynyt netin syövereistä, ainoastaan vuosiluku 1928. Eipä ole häävi kuvakaan :D

[Edit. Muutama kuva lisää ja infotekstikin lisätty tuohon alas, 23.12.2012]

Kirkkonummen nettisivuilta:

"1918 Kirkkonummella käytiin taisteluita etenkin Sigurdsin ja Ingelsin kylien alueella. Sigurdskåren-nimisen suojeluskuntaosaston tukikohta oli Sigurdissa Humaljärven rannalla. Punaisten joukot piirittivät Sigurdsin, mutta Sigurdskårenin joukot pääsivät sumun turvin pakenemaan. Lopulta Sigurdsista paenneet antautuivat ja heidät vietiin vangiksi Helsinkiin.

Kirkkonummen kirkon vierustalla olevan Sigurdskårenin muistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Viktor Jansson."

Kyllähän tuon hahmon ihan selkeästi Janssonin luomaksi tunnistaa, vaikka harvojahan nämä aikuisia miehiä kuvaavat teokset Janssonin tuotannossa ovat.

Helsingissä sijaitsevista Faffanin patsaista ensimmäisenä esittelen Convolvuluksen. Vuonna 1931 paljastettu patsas sijaitsee Kaisaniemen puistossa, suihkualtaan itäpuolella. Tänä kesänä patsasta kuvatessa huomasin jonkun tehneet jälleen mielestään hauskan teon, kun oli käynyt liimaamassa tarran patsasnaikkosen otsaan. Tuntuu tylsältä, että patsaita ja muistomerkkejä tärvellään. Eikö sähkölaatikot ym. riittäisi tarroja varten?

Helsingin taidemuseon nettisivuilta:

"Convolvulus on vertauskuvallinen nuorta naista esittävä veistos. Convolvulus on peltokierron eli kansanomaiselta nimeltään elämänlangan kasvitieteellinen nimitys. Viktor Jansson teki vuodesta 1929 lähtien useita nuorta naista esittäviä veistosluonnoksia. Hämeenlinnassa on toinen tähän sarjaan kuuluva teos nimeltään Nuoruus. Yhteistä veistoksille on pyrkimys hienostuneeseen ja puhtaaseen, hieman abstrahoituun muotoon. Convolvuluksessa nainen nostaa kätensä puolittain suojaavaan, osittain siunaavaan eleeseen. Veistosta on pidetty mm. kevään pohjoiseen saapumisen vertauskuvana.

Veistos oli satoa 1930-31 kilpailusta, jonne Helsingin kaupunki kutsui kuvanveistäjiä tarkoituksenaan koristaa kaupunki julkisin veistoksin. Convolvulus on pronssia ja sen korkeus on 240 cm. Patsaan toinen, 120 cm korkuinen versio on Hietaniemen hautausmaan vanhassa osassa Bertel Hintzen haudalla. Convolvulus-veistoksen mallina on ollut kuvanveistäjän tytär Tove Jansson. Jansson aloitti kuvanveistäjän opintonsa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1903-05, jossa hänen opettajinaan toimivat mm. Viktor Malmberg ja Robert Stigell. Erityisesti Stigellillä oli vaikutusta nuoreen Janssoniin, joka opiskeluaikoinaan myös työskenteli apulaisena opettajansa kivenhakkaamossa ja ateljeessa."

Sitten vuorossa on suihkukaivoveistokset, jotka kantavat nimeä Poika ja kala. Ne ovat vuodelta 1935. Suunnittelin piipahtavani joskus sopivana hetkenä Meilahdessa, Väinämöisenkadulla katsomassa ja kuvaamassa kyseisen veistoksen, mutta en lukenut allaolevaa tekstiä kovin tarkkaan. Siksi olikin yllätys, kun kävimme syyskävelyllä Eiranrannassa ja Hernesaaressa ja päätimme etsiä Aimo Tukiaisen tekemän Juhani Ahon patsaan Engelinaukiolta. Matkalla sinne bongasimme Armfeltintieltä upean, vanhan talon, joka näytti ränsistyneeltä ja hylätyltä. Ihmettelin asiaa ja päätin vilkaista, miltä pihaa suojanneen muurin takana näytti. Ja niin vain suoraan nenän edessä oli tutunnäköinen veistos keskellä pudonneiden lehtien valtaamaa suihkulähdettä.

Tutkimme asiaa sitten illemmalla ja saimme tietää, että talo on tosiaan ns. Grönblomin talo, joka lienee tällä hetkellä perintökiistojen takia tyhjillään. Jos rahaa olisi tarpeeksi, yrittäisin varmasti ostaa tämän uskomattoman linnan ja kunnostaisin sen. Mutta tässä blogissa ei ole kyse taloista vaan niitä mahdollisesti koristavista patsaista, joten palataan ruotuun.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Victor Jansson teki vuonna 1933 ensimmäisen version Poika ja kala –suihkukaivoveistoksesta tilaustyönä johtaja O. Öflundin omistaman Gillobackan kartanon puistoon Kirkkonummelle. Gillobackan veistoksen nykyisestä sijainnista ei ole tietoa, mutta samanaiheisia Janssonin veistoksia pystytettiin Helsinkiin vuonna 1935 kaksin kappalein: toinen Väinämöisenkadun sisäpihalle, toinen ns. Grönblomin talon pihaan Helsingin Eiraan (Armfeltintie 13).

Töölöläisen Asunto-osakeyhtiö Pergolan omistama Poika ja kala on dynaaminen veistos, jossa kiemurteleva kala yrittää pudottaa poikaa selästään. Teoksen aihevalinta kuvaa hyvin taiteilijan elämäniloa ja hänen kalastusharrastustaan. Teoksessa on erityisen huomattavaa Janssonin kyky kuvata liikettä."

Sitten ovat nämä tutut, Espan lavan molemmin puolin olevat, kesäisin iloisesti vettä ruiskuttavat suihkukaivoveistokset, joista ensimmäisenä vuorossa se vasemmanpuoleinen hiekkatieltä pohjoiseen katsottuna eli Hei vaan / Vapaakyyti.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Veistoksen alkuperäinen nimi on Hei vaan (Hejsan), minkä lisäksi siitä on käytetty nimiä Ilmaiskyyti, Vapaakyyti (Snålskjuts).

Viktor Jansson teki uransa aikana joitakin monumentaaliteoksia ja sankaripatsaita, mutta hänelle mieluisin tapa toteuttaa itseään olivat nimenomaan pienimuotoiset ja huolettomista aiheistaan tunnetut veistokset. Erityisesti sotavuodet 1940-44 olivat Viktor Janssonille tuotteliasta suihkukaivoveistosten aikaa. Jo ennen talvisotaa 1939 Helsingin kaupunki julisti kilpailun symmetristen suihkukaivoveistosten saamisesta Esplanadin Kappelin läheisyyteen. Kaupunki päätti tilata veistokset Viktor Janssonilta hänen luonnostensa Leikki II ja Hei vaan perusteella. Veistokset valmistuivat ja valettiin pronssiin jo 1940, mutta ne asetettiin paikoilleen vasta 15.5.1942.

Hei vaan –veistoksessa leikkimielisyys yhdistyy klassiseen esittävään tyyliperinteeseen. Muun muassa Havis Amandan tekijä Ville Vallgren kiitteli suihkukaivoveistosten iloisuutta ja sadunomaisuutta. Viktor Janssonin tuotannossa vauhdikkaat kala ja poika –aiheiset veistokset ovat yleisiä ja kiinnostus niihin lienee liittynyt taiteilijan henkilökohtaiseen harrastukseen, perhokalastukseen."

Esitellään sitten se toinen näistä Espan lavan kupeessa olevista suihkukaivoveistoksista. Tai no, annetaan valmiiksi tehdyn tekstin tehdä se, kun itsellä ei nyt ole näistä sen enempää kerrottavaa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Leikki II on yksi Viktor Janssonin viidestä 1940-44 valmistuneesta suihkukaivoveistoksesta. Leikki II, joka tunnetaan myös nimellä Aallottaria, pystytettiin Helsingin kaupungin tilauksesta Kappeliesplanadin vesialtaan kaunistukseksi 1942.

Veistos kuvaa kahden merenneidon leikkiä aalloilla kalan kanssa. Veistoksen muotokieli on hiottua ja eleganttia klassismia, jonka vauhdikasta liikevaikutelmaa korostaa kaaressa suihkuava vesi. Suuremman kalanpyrstöisen merenneidon mallina on ollut kuvanveistäjän tytär, muumihahmojen äiti, Tove Jansson.

Merenneitoaihe kiinnosti Janssonia erityisesti sotavuosien aikana."

Tätä eteläisen Esplanadinkadun läntisessä alkupäässä olevaa Merenneito-suihkukaivoveistosta vuodelta 1941 en muistanut nähneeni koskaan ennen, joten oli hauskaa nähdä jotain uutta, niinkin lähellä muita Espan patsaita. Alun perin Merenneito lienee ollut varsin viehkeä suihkulähde, jonka lähellä oli kiva tosiaan hengähtää, sisäpihan suojassa poissa Espan ja Manskun liikenteen välittömästä läheisyydestä. Nykyään - ainakin meidän kuvauskerralla - teos oli niin tuuhean kasvillisuuden peitossa, että vaikka suihkut olisivatkin olleet käytössä, ei niistä juuri muuta iloa kuin kasveille olisi ollut.

Helsingin taidemuseon nettisivuilta:

"Bensowin liiketalon sisäpihaa koristava Merenneito on yksi Viktor Janssonin 1940-luvulla Esplanadin läheisyyteen tekemistä suihkukaivoveistoksista. Toinen merenneitoaiheinen veistos Aallottaria pystytettiin Esplanadin Kauppatorin puoleiseen päähän vuonna 1942. Sekä Leikki II (Aallottaria), että Merenneito veistoksen mallina toimi taiteilijan tytär Tove Jansson.

Siromuotoisen Merenneito-veistoksen sijoittaminen syvälle sisäpihan suojaan tarjoaa ohikulkijalle mahdollisuuden irtautua vilkkaasti liikennöidystä katutilasta ja hengähtää pienen keitaan äärellä. Veistoksen alkuperäisessä luonnoksessa naisfiguuri piteli toisella käsivarrellaan kalaa, toisella lasta. Ilmeisesti suihkukaivofunktion takia Jansson päätyi muotoilemaan lopulliseen veistokseen kuitenkin kaksi vettä suihkuttavaa kalaa."

Tiesin nettisivuilta katsottuani, että Kulosaaressa olisi yksi Janssonin suihkukaivoveistos. Tarkkaa sijaintia en ollut kuitenkaan koskaan katsonut, summittaisen vain. Kävipä sitten niin, että eräänä kesäisenä aamuna vein vaimon ja pojan Korkeasaareen ja paluumatkalla päätin pysähtyä bussipysäkille katsomaan kännykän kautta tarkempia koordinaatteja, kun sivuston latautumista odotellessa katse nousi ylös ja eteenpäin kohti leikkipuiston perukkaa. No mutta! Siellähän se patsastus näytti olevan. Ei muuta kuin lähemmäs katsomaan. Leikkivät pojat III / Raivaajain kaivo -nimillä tunnettu suihkukaivoveistos on vuodelta 1943.

Helsingin taidemuseon nettisivuilta:

"Vuorineuvos Anders Kramerin lahjoittama muistomerkki paljastettiin 1943. Muistomerkkikokonaisuus on sommittelultaan tasapainoisen ja harmoninen. Vesialtaan on suunnitellut arkkitehti Bertel Jung yhdessä kuvanveistäjä Viktor Janssonin kanssa. Altaan punagraniittisiin reunakiviin on kaiverrettu teksti: Raivaajain kaivo / Pioniärernas brunn.

Suihkulähteen keskellä on Viktor Janssonin Leikkivät pojat -veistos, jota taiteilijan tuotannossa löytyy useina eri versioina. Kahden pojan huima leikki pallon päällä antaa elämäntäyteisen, mutta myös haikean vaikutelman. Palloon on kirjoitettu kohokirjaimin F.M. Franzénin runon Glädjens ögonblick alkusanat 'Sörj ej den gryende dagen förut' eli 'Älä sure ennalta huomista päivää'.

Teoksesta välittyy epäsuorasti viesti taiteilijan mahdollisuudesta ylittää tuo aikuisten ja lasten välinen raja, leikin ja todellisuuden väliin piirretty viiva. Viktor Janssonin veistoksissa näkyy myös klassismin runollinen ja tyylitelty muoto. Hienostuneisuus ja keveys ovat tasapainossa materiaalien luontaisen jähmeyden ja raskauden kanssa. Pronssiin valetun veistoksen korkeus on 133 cm.

Suihkukaivoveistoksen graniittijalustaan on kuvattu reliefinä Kulosaaren kunnan vaakunaksi aikoinaan suunniteltu ehdotus. Vaakunakilpeä kehystää kaksi tyyliteltyä särmäneula-nimistä, Suomenlahdessa esiintyvää harvinaista kalaa. Kilven keskellä erottuu saari, rakennuksia ja taustalla kuusikkoa. Yläosassa on Helsingin vaakuna. Sinänsä ansiokkaasta ehdotuksesta ei kuitenkaan tullut kunnan virallista vaakunaa."

Marraskuisen villin patsaanmetsästysviikon antimia oli myös yksi Faffanin patsas. Suomenruotsalaisen runoilijan Arvid Mörnen näköispatsas seisoo Kaivopuiston lähettyvillä Helsingissä ja näyttää ainakin allekirjoittaneen silmiin joltain, joka on tullut suoraan scifi-sarjasta tai -leffasta.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Arvid Mörne (1876-1946) oli suomenruotsalainen runoilija ja kirjallisuudentutkija. Mörnen kirjallisen tuotannon pääpaino on runoudessa, jonka inspiraation lähteinä olivat Suomenlahden saaristo, meri ja ruotsinkielisen väestön asuttamat rannikkoalueet, erityisesti Uusimaa. Kirjallisesta tuotannosta kumpuaa esiin myös Mörnen poliittinen näkemys, jossa korostui sosiaalisen oikeudentunnon vaatimus yhteiskunnassa. 

Nylands Nation järjesti 1949 kutsukilpailun Mörnen muistopatsaan saamiseksi Helsinkiin. Suositun kilpailun päätteeksi Janssonin kaksi luonnosehdotusta palkittiin. Lautakunta kuitenkin piti Janssonin luonnostelmia liian allegorisina ja pyysi vielä uuden, lopulta tilaukseen johtaneen ehdotuksen. Janssonin itsensä mielestä runoilijan muistomerkissä täytyi olla mukana symboliikkaa ja lopputulos tulikin olemaan jonkinlainen kompromissi, jossa Jansson esittää hieman tyylitellyn runoilijan hahmon seisomassa pronssiseinän edessä. Mörnen hahmo näyttäytyy veistoksessa henkisen toiminnan miehenä.

Veistos valmistui 1951 Arvid Mörnen syntymän 75-vuotisjuhlan muistoksi ja paljastettiin 6.5.1951."

Siinäpä nämä Viktor Janssonin patsaat, jotka on tähän mennessä tullut kuvattua. Ainakin Lahdessa olevat Vapaudenpatsaan, Hiihtäjä-patsaan ja Lumisota-patsaan voisi käydä jossain välissä bongaamassa. Porvoossa olisi Werner Söderströmin hautamuistomerkki ja Hämeenlinnassa Convolvulus-patsaan variaatio. Helsingistä löytyisi vielä toinen Poika ja kala, Jämsänkoskella on Ilveslinnan seinässä julkisivureliefi. Olisi kiva myös tietää, onko Viktorin töitä vielä jossain sellaisia, joista ei ole vielä saanut tietoa. [Edit. vastaus omaan kysymykseen: Tampereella Sorsapuistossa on kolme Janssonin patsasta]